Tapauksia viime päiviltä:
Metrossa nainen päästää yllättäen ranskanbulldogin haistelemaan kaverini sileäkarvaista noutajaa. Ranskis puree flättiä poskeen kiinni samantien ja flätti ärähtää takaisin. Rankskiksen omistaja: "Ai se on aggressiivinen!"
Ulkona pysähdyttyämme Novan kanssa haistelemaan tulee takaa rouva kahden kiinanharjakoiran kanssa. Koirat vetää pitkällä fleksissä ja nainen juoksee käsi pitkällä ja päästää koirat suoraan meidän luo ja Novan takapäähän haistelemaan. Huomautan, että me ei haistella hihnassa ja otan novan pois. Nainen ei sano mitään ja juoksee jo toiseen suuntaan harjistensa kiskomana.
Vanha nainen pitää labbista vapaana ja päästää sen juoksemaan kaverini luokse, joka ulkoiluttaa meidän molempien koiria tapahtumahetkellä. Kaveri huutaa kohteliaasti että "huuda koira pois, meillä on harjoitus kesken!" Labbiksen omistaja huutaa takaisin "Tää on ihan kiltti!". Lopulta, kun kaverini saa naisen vakuuttuneeksi siitä että labbis on lähinnä häiriö toisten koirien keskittymiselle, hän ottaa loukkaantuneena labbiksensa pois.
Ja näitähän riittää. Lähes poikkeuksetta joka lenkillä joku käy päälle, karkaa luoksemme, pakenee pusikkoon kun oma koira menee tappotilaan jo nähtyään meidät parinsadan metrin päästä jne. Monien koiranomistajien mielestä ei ole muuta tapaa kuin vetää nolona oma räksyttäjä toisten koirien ohi tai dyykata rämeikköön leikkimään kuurupiiloa. Ihmisillä ei ole mitään kontrollia omiin koiriinsa ja kun heitä pyytää hallitsemaan tilannetta he ottavat siitä itseensä - koska eivät voi myöntää omaa osaamattomuuttaan. En jaksa edes sanoa tästä mitään enempää, mutta eikö kenenkään mieleen koskaan juolahda että koirien kanssa voisi saada paljon palkitsevammankin elämän?
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
