Vau, viime päivinä on kyllä tullut monia aivan upeita kokemuksia koirasaralla! Olen viime päivinä tavannut useita helkkarin hyvin tavoille opetettuja koiria. Eräänä kauniina iltana olimme ystäväni kanssa koirat mukana lenkillä, ja vapaana kauempana juoksi kaksi aprikoosin väristä kääpiövillakoiraa. Ne tulivat hirveää vauhtia kohti ja koska meillä oli omat koirat kiinni, ajattelin taas automaattisesti että joopa joo. Sitten omistajat antoivat hyvin pienieleisen käskyn ja molemmat koirat seisahtuivat seinään. Tämän jälkeen ne vaihtoivat suuntaa omistajan merkistä. Olin aivan ihastuksesta mykkänä ja sanaton kunnioituksesta. Tästä pikku välikohtauksesta jäi pitkäksi aikaa hyvä mieli.
Ikävätä on se, että kaveri sai hammasta ja useaan otteeseen, kun hänen oma flättinsä ja erään tuttavan dobermanni pistivät päälle pahan rähinän. Siinäkin tilanne, jossa loppujen lopuksi kumpikaan koira ei ole hallinnassa, mutta onneksi sentään toinen osapuoli on tietoinen ongelmista ja taistelee niiden kanssa tunnollisesti.
Olin myös käymässä oman koirani kanssa hieman kauempana jossa tapasin erään pojan kaksi kääpiösnautseria. Kyselin ja olin jo aikaisemminkin kysellyt koirien käytöksestä ja olin hyvin perillä siitä että se oli kauhistuttavaa. Pyysin sitten, että veisimme koirat kävelylle. Ylläripylläri, molemmilla oli fleksi + valjaat ja kunnon kokeneen kiskojan etukeno. Alkuun kysyin luvan ottaa toiselle koiralle oman koirani hihnan, ja selvitimme, että kumpi koirista oli se joka aloitti rähinät. Tämän tapauksen otin sitten omaan kaulapantahihnaani ja kyseinen koiruus, Piki nimeltään, laittoi pystyyn sellaisen metakan ja tappelun. Se pyöri ja hyöri ja veti väkkäränä ympäri että saisi päänsä pois pannasta. En reagoinut mitenkään vaan kävelin rauhallisesti eteenpäin. Koirien omistaja ei onneksi vaikuttanut huolestuneelta, mikä voisi olla aika oletettavissa kun oma koira esittää kuristuvansa hihnaan. Tiesin kuitenkin, ettei koira tukehtuisi, vaan se antaisi kyllä periksi. Ja hyvin äkkiä sitten antoikin, n. 5 min ja koira alkoi kävellä eteenpäin eikä jaksanut enää yrittää rimpuilla.
Juuri näihin aikoihin meitä vastaan tuli vanha mies ja molemmat koirat aloittivat aivan käsittämättömän rähinän. Kielsin Pikiä jota pitelin ja se uskoi todella helposti "shh" + nykäisy taktiikkaa. Jatkoimme matkaa ja hyvin pienillä korjauksilla Piki alkoi kävellä vierelläni, vetämättä mihinkään suuntaan. Selitin parhaani mukaan koirien omistajalle mitä hän voisi tehdä ja vaihdoimme koiria. Toinen koira laittoi pystyyn aivan samanlaisen tappelun, rimpuilun ja hengitys muuttui äkkiä rohisevaksi. Olin nyt entistä varmempi että koira antaisi periksi kyllä ja tämä kaveri antoikin paljon nopeammin. Seuraavaksi meitä vastaan tuli jälleen vanha mies, ja molemmat koirat kävelivät ihmisten sivuilla, vetämättä, eikä kumpikaan tehnyt elettäkään edes aloittaakseen haukkumista. Omistajalta oli tietysti pudota silmät päästä. :D Pian annoin toisenkin koiran hänelle ja hän käveli ensimmäistä kertaa elämässään koiriensa kanssa niin, että koirat kulkivat kuin enkelit hänen sivuillaan. Kerroin hänelle, että on hyvä ottaa komento siihen kun päästää koirat tarpeilleen, esim "vapaa" tai "saa mennä " tai mitä vain. Hän oli erittäin innokas käyttämään näitä keinoja ja minulla oli taas liikutuksen kyyneleet silmissä, kun omistaja niin äkkiä omaksui uudet kujeet eikä yrittänyt vänkää vastaan ( kuten niin usein tehdään ). Hän näki, että se toimi.
Vaatimalla vaadin että hän kertoo minulle jatkossa miten on mennyt ja kuinka hänen perheensä on ottanut uutta asennetta, mutta kyllä tuli taas hyvä mieli! :)
maanantai 25. toukokuuta 2009
torstai 7. toukokuuta 2009
Fleksit
Sanon suoraan; en pidä flekseistä. Myönnän, että minulla on ennakkoluuloja niitä kohtaan. Joka kerta, kun näen että vastaan tulee (pieni!) koira fleksissä vapaasti juosten, ajattelen että jumaliste, tässä sitä taas mennään ja valmistaudun itse heittäytymään kera koirani jonnekin risukkoon evakkoon ennenkuin pieni rullahihnapaholainen ajaa perään kiinni.
Kenties fleksit jakavat niin monen koirarodun kohtalon tulla leimatuksi. Rottweiler on tappaja, sakemanni myös, pit bullin kaa ei mennä samaan puistoon. Ja jos vastaan tulee fleksi niin se on taattu merkki konfliktista.
Kerron esimerkin, kun nämä tosielämän tilanteet tuntuvat toimivan kimmokkeina aiheilleni. Kävelin rantatietä kotiini ja näin, että toisella kaistalla oli kaksi pikkukoiraa, villakoira ja bichon frise, jotka molemmat kimpoilivat mammojen käsissä suuntaan jos toiseen. Kaukonäköisenä valitsin siis toisen tien ja kiersin mahdollisen tilanteen, jossa ohitus ei olisi vaivaton. Ehdin muutaman kymmenen metriä kulkea niin huomasin harmikseni, että minua edestäpäin lähestyi pienen pieni chihuahua fleksissä juosten. Ei siinä mitään, tiesin että oma koirani menee ohituksen hyvin. Kohdalla katsoin että jaa-a, ihminen ei kiristä fleksiä joten varmaan hänen piiperonsa osaa mennä ohi. Juuri itse ohitustilanteessa se kuitenkin kaarsi luoksemme ja meni suoraa päätä kiinni Novan takamukseen ilman että omistaja edes reagoi. Nova säikähti äkillistä kosketusta kun ei ole ollenkaan tottunut siihen että hihnassa tehdään kontakteja, ja se kimposi eteenpäin ja jäin hetkeksi paikoilleni kunnes Novan rauha palautui. Sitäkin tosin kesti aikansa kun sain kieltää Novaa jonka peräpäässä chihu edelleen pörräsi. Eikä omistaja tehnyt elettäkään. Kyllä ketutti.
Jokainen, joka on opettanut koiransa kulkemaan hihnassa, ymmärtää, miksi otan tämän niin vakavasti. Minulle se on kuin liikennesääntörikkomus, peräänajo. Eihän autoillakaan ajeta miten sattuu, eikä ihmiset pyöräile toisiaan päin. Miksi ihmiset eivät ymmärrä, että koirienkin tulisi liikkua jonkinmoisessa järjestyksessä? Meidän järjestys - ja hyväksi havaittu sellainen - on se, että koira kulkee sivullani. Hihnassa ei tavata muita koiria ja siihen on parikin hyvää syytä : koira oppii vetämään/vinkumaan/mitä tahansa vastaantulevien koirien luo ja ohitustilanteista tulee vaikeita, sekä se että koirat ovat hihnassa epätasa-arvoisessa asemassa ja rähinöitä syntyy siksi helpommin. Myös niitä edesauttaa se että suurin osa ihmisistä on koiriensa hovinarreja ja koirat asettavat säännöt joita itse noudattavat. 90% vastaantulijoista ei osaa käyttäytymissääntöjä, ja niitäkö koiria päästäisin sitten omani tapaamaan?
Koirapuistot ovat meille sosiaalisen kanssakäymisen toteutuspaikkoja. Hihnassa kun mennään niin se on työtä. Tässäkin tekstissäni ikäväkseni syyttävä sormi lankeaa kohti pikkukoirien omistajia. Mutta pikkukoirat ovat kaltoinkohdeltu ryhmä. Väärinymmärretty ja inhimillistetty. Niiltä on riistetty oikeus olla koiria, ja sen sijaan niistä on tehty pieniä karvaisia ihmisiä. Kova kohtalo. Enkä sano tätä siksi, että itselläni on iso koira. Meillä oli aikoinaan pieni koira joka käyttäytyi aivan yhtä huonosti - ja muistan oman ajatuksemme tuolloin; sehän on pieni - ei se mitään haittaa! Olimmepa itsekkäitä. Perheeni ja minä emme silloin ymmärtäneet, että koiralla on OIKEUS olla koira. Tosin mikä oikeus se semmoinen on jonka voi kuka vaan riistää. Ehkä pitäisi George Carlinin tavoin sanoa että ei ole oikeuksia, on vain tilapäisiä etuja.
Koira jota kohdellaan ihmisenä on stressaantunut, sillä ihmiset eivät kovinkaan usein aseta toisilleen selkeitä sääntöjä ja rajoja, eivätkä ole johdonmukaisia. Ihminen ymmärtää kun perustelet, että miksi hän tänään saa jäätelön ja huomenna ei. Tälläinen "karkkipäivä" on hyvä esimerkki siitä, miten lapsetkin jo ymmärtävät ja järkeilevät eri tavalla kuin koirat. Koirat ovat oikeastaan hyvin yksinkertaisia otuksia. Ne eivät todellakaan ymmärrä, miksi tänään saavat tavata toista koiraa hihnassa ja huomenna eivät. Kaikki mikä on alusta asti kiellettyä on sitä aina ja kaikki mikä on alusta asti sallittua on sitä aina. Piste. Näin sen tulisi olla ja on epäreilua koiraa kohtaan olla epäjohdonmukainen, ja sen seurauksena aiheutuva tottelematon koira ei ole tyhmä, niinkuin usein väitetään.
"Tää meidän murre on vähän tyhmä kun ei se millään usko vaikka kiellän"
"Se hyvin tietää ettei ole sallittua mutta tekee silti, se on tahallaan kuriton"
Koiran oppimisen perusta on A) Kiellon / kehun oikea ajoitus B) toisto
Useimmiten vika on näissä seikoissa jos ei viesti mene perille. Ja koira on valmis kuuntelemaan mutta ovatko ihmiset valmiita kertomaan, mitä haluavat niiden tekevän?
"Ihana Petu kiva poika" Kun koira hyppii omistajaa vasten. Sitten toisena hetkenä "Hyi Petu ei hypi!". Koirat ovat mutkattomia, yksinkertaisia ja ne käyttäytyvät juuri sallimallamme tavalla. Koiran käytöksestä ei tulisi arvostella koiraa vaan ihmistä koiran takana.
Ja vielä palatakseni flekseihin, niitä vekottimia ei pitäisi myydä ihmisille, ennekuin on varmistettu että ihminen tietää kuinka kyseistä kapinetta tulisi käyttää. Logiikka on sama, kuin että ethän myy konekivääriä 12-vuotiaalle, tulee rumaa jälkeä.
Kenties fleksit jakavat niin monen koirarodun kohtalon tulla leimatuksi. Rottweiler on tappaja, sakemanni myös, pit bullin kaa ei mennä samaan puistoon. Ja jos vastaan tulee fleksi niin se on taattu merkki konfliktista.
Kerron esimerkin, kun nämä tosielämän tilanteet tuntuvat toimivan kimmokkeina aiheilleni. Kävelin rantatietä kotiini ja näin, että toisella kaistalla oli kaksi pikkukoiraa, villakoira ja bichon frise, jotka molemmat kimpoilivat mammojen käsissä suuntaan jos toiseen. Kaukonäköisenä valitsin siis toisen tien ja kiersin mahdollisen tilanteen, jossa ohitus ei olisi vaivaton. Ehdin muutaman kymmenen metriä kulkea niin huomasin harmikseni, että minua edestäpäin lähestyi pienen pieni chihuahua fleksissä juosten. Ei siinä mitään, tiesin että oma koirani menee ohituksen hyvin. Kohdalla katsoin että jaa-a, ihminen ei kiristä fleksiä joten varmaan hänen piiperonsa osaa mennä ohi. Juuri itse ohitustilanteessa se kuitenkin kaarsi luoksemme ja meni suoraa päätä kiinni Novan takamukseen ilman että omistaja edes reagoi. Nova säikähti äkillistä kosketusta kun ei ole ollenkaan tottunut siihen että hihnassa tehdään kontakteja, ja se kimposi eteenpäin ja jäin hetkeksi paikoilleni kunnes Novan rauha palautui. Sitäkin tosin kesti aikansa kun sain kieltää Novaa jonka peräpäässä chihu edelleen pörräsi. Eikä omistaja tehnyt elettäkään. Kyllä ketutti.
Jokainen, joka on opettanut koiransa kulkemaan hihnassa, ymmärtää, miksi otan tämän niin vakavasti. Minulle se on kuin liikennesääntörikkomus, peräänajo. Eihän autoillakaan ajeta miten sattuu, eikä ihmiset pyöräile toisiaan päin. Miksi ihmiset eivät ymmärrä, että koirienkin tulisi liikkua jonkinmoisessa järjestyksessä? Meidän järjestys - ja hyväksi havaittu sellainen - on se, että koira kulkee sivullani. Hihnassa ei tavata muita koiria ja siihen on parikin hyvää syytä : koira oppii vetämään/vinkumaan/mitä tahansa vastaantulevien koirien luo ja ohitustilanteista tulee vaikeita, sekä se että koirat ovat hihnassa epätasa-arvoisessa asemassa ja rähinöitä syntyy siksi helpommin. Myös niitä edesauttaa se että suurin osa ihmisistä on koiriensa hovinarreja ja koirat asettavat säännöt joita itse noudattavat. 90% vastaantulijoista ei osaa käyttäytymissääntöjä, ja niitäkö koiria päästäisin sitten omani tapaamaan?
Koirapuistot ovat meille sosiaalisen kanssakäymisen toteutuspaikkoja. Hihnassa kun mennään niin se on työtä. Tässäkin tekstissäni ikäväkseni syyttävä sormi lankeaa kohti pikkukoirien omistajia. Mutta pikkukoirat ovat kaltoinkohdeltu ryhmä. Väärinymmärretty ja inhimillistetty. Niiltä on riistetty oikeus olla koiria, ja sen sijaan niistä on tehty pieniä karvaisia ihmisiä. Kova kohtalo. Enkä sano tätä siksi, että itselläni on iso koira. Meillä oli aikoinaan pieni koira joka käyttäytyi aivan yhtä huonosti - ja muistan oman ajatuksemme tuolloin; sehän on pieni - ei se mitään haittaa! Olimmepa itsekkäitä. Perheeni ja minä emme silloin ymmärtäneet, että koiralla on OIKEUS olla koira. Tosin mikä oikeus se semmoinen on jonka voi kuka vaan riistää. Ehkä pitäisi George Carlinin tavoin sanoa että ei ole oikeuksia, on vain tilapäisiä etuja.
Koira jota kohdellaan ihmisenä on stressaantunut, sillä ihmiset eivät kovinkaan usein aseta toisilleen selkeitä sääntöjä ja rajoja, eivätkä ole johdonmukaisia. Ihminen ymmärtää kun perustelet, että miksi hän tänään saa jäätelön ja huomenna ei. Tälläinen "karkkipäivä" on hyvä esimerkki siitä, miten lapsetkin jo ymmärtävät ja järkeilevät eri tavalla kuin koirat. Koirat ovat oikeastaan hyvin yksinkertaisia otuksia. Ne eivät todellakaan ymmärrä, miksi tänään saavat tavata toista koiraa hihnassa ja huomenna eivät. Kaikki mikä on alusta asti kiellettyä on sitä aina ja kaikki mikä on alusta asti sallittua on sitä aina. Piste. Näin sen tulisi olla ja on epäreilua koiraa kohtaan olla epäjohdonmukainen, ja sen seurauksena aiheutuva tottelematon koira ei ole tyhmä, niinkuin usein väitetään.
"Tää meidän murre on vähän tyhmä kun ei se millään usko vaikka kiellän"
"Se hyvin tietää ettei ole sallittua mutta tekee silti, se on tahallaan kuriton"
Koiran oppimisen perusta on A) Kiellon / kehun oikea ajoitus B) toisto
Useimmiten vika on näissä seikoissa jos ei viesti mene perille. Ja koira on valmis kuuntelemaan mutta ovatko ihmiset valmiita kertomaan, mitä haluavat niiden tekevän?
"Ihana Petu kiva poika" Kun koira hyppii omistajaa vasten. Sitten toisena hetkenä "Hyi Petu ei hypi!". Koirat ovat mutkattomia, yksinkertaisia ja ne käyttäytyvät juuri sallimallamme tavalla. Koiran käytöksestä ei tulisi arvostella koiraa vaan ihmistä koiran takana.
Ja vielä palatakseni flekseihin, niitä vekottimia ei pitäisi myydä ihmisille, ennekuin on varmistettu että ihminen tietää kuinka kyseistä kapinetta tulisi käyttää. Logiikka on sama, kuin että ethän myy konekivääriä 12-vuotiaalle, tulee rumaa jälkeä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
