Kaikkea kivaa

Vau, viime päivinä on kyllä tullut monia aivan upeita kokemuksia koirasaralla! Olen viime päivinä tavannut useita helkkarin hyvin tavoille opetettuja koiria. Eräänä kauniina iltana olimme ystäväni kanssa koirat mukana lenkillä, ja vapaana kauempana juoksi kaksi aprikoosin väristä kääpiövillakoiraa. Ne tulivat hirveää vauhtia kohti ja koska meillä oli omat koirat kiinni, ajattelin taas automaattisesti että joopa joo. Sitten omistajat antoivat hyvin pienieleisen käskyn ja molemmat koirat seisahtuivat seinään. Tämän jälkeen ne vaihtoivat suuntaa omistajan merkistä. Olin aivan ihastuksesta mykkänä ja sanaton kunnioituksesta. Tästä pikku välikohtauksesta jäi pitkäksi aikaa hyvä mieli.

Ikävätä on se, että kaveri sai hammasta ja useaan otteeseen, kun hänen oma flättinsä ja erään tuttavan dobermanni pistivät päälle pahan rähinän. Siinäkin tilanne, jossa loppujen lopuksi kumpikaan koira ei ole hallinnassa, mutta onneksi sentään toinen osapuoli on tietoinen ongelmista ja taistelee niiden kanssa tunnollisesti.

Olin myös käymässä oman koirani kanssa hieman kauempana jossa tapasin erään pojan kaksi kääpiösnautseria. Kyselin ja olin jo aikaisemminkin kysellyt koirien käytöksestä ja olin hyvin perillä siitä että se oli kauhistuttavaa. Pyysin sitten, että veisimme koirat kävelylle. Ylläripylläri, molemmilla oli fleksi + valjaat ja kunnon kokeneen kiskojan etukeno. Alkuun kysyin luvan ottaa toiselle koiralle oman koirani hihnan, ja selvitimme, että kumpi koirista oli se joka aloitti rähinät. Tämän tapauksen otin sitten omaan kaulapantahihnaani ja kyseinen koiruus, Piki nimeltään, laittoi pystyyn sellaisen metakan ja tappelun. Se pyöri ja hyöri ja veti väkkäränä ympäri että saisi päänsä pois pannasta. En reagoinut mitenkään vaan kävelin rauhallisesti eteenpäin. Koirien omistaja ei onneksi vaikuttanut huolestuneelta, mikä voisi olla aika oletettavissa kun oma koira esittää kuristuvansa hihnaan. Tiesin kuitenkin, ettei koira tukehtuisi, vaan se antaisi kyllä periksi. Ja hyvin äkkiä sitten antoikin, n. 5 min ja koira alkoi kävellä eteenpäin eikä jaksanut enää yrittää rimpuilla. 

Juuri näihin aikoihin meitä vastaan tuli vanha mies ja molemmat koirat aloittivat aivan käsittämättömän rähinän. Kielsin Pikiä jota pitelin ja se uskoi todella helposti "shh" + nykäisy taktiikkaa. Jatkoimme matkaa ja hyvin pienillä korjauksilla Piki alkoi kävellä vierelläni, vetämättä mihinkään suuntaan. Selitin parhaani mukaan koirien omistajalle mitä hän voisi tehdä ja vaihdoimme koiria. Toinen koira laittoi pystyyn aivan samanlaisen tappelun, rimpuilun ja hengitys muuttui äkkiä rohisevaksi. Olin nyt entistä varmempi että koira antaisi periksi kyllä ja tämä kaveri antoikin paljon nopeammin. Seuraavaksi meitä vastaan tuli jälleen vanha mies, ja molemmat koirat kävelivät ihmisten sivuilla, vetämättä, eikä kumpikaan tehnyt elettäkään edes aloittaakseen haukkumista. Omistajalta oli tietysti pudota silmät päästä. :D Pian annoin toisenkin koiran hänelle ja hän käveli ensimmäistä kertaa elämässään koiriensa kanssa niin, että koirat kulkivat kuin enkelit hänen sivuillaan. Kerroin hänelle, että on hyvä ottaa komento siihen kun päästää koirat tarpeilleen, esim "vapaa" tai "saa mennä " tai mitä vain. Hän oli erittäin innokas käyttämään näitä keinoja ja minulla oli taas liikutuksen kyyneleet silmissä, kun omistaja niin äkkiä omaksui uudet kujeet eikä yrittänyt vänkää vastaan ( kuten niin usein tehdään ). Hän näki, että se toimi. 

Vaatimalla vaadin että hän kertoo minulle jatkossa miten on mennyt ja kuinka hänen perheensä on ottanut uutta asennetta, mutta kyllä tuli taas hyvä mieli! :)