Fleksit

Sanon suoraan; en pidä flekseistä. Myönnän, että minulla on ennakkoluuloja niitä kohtaan. Joka kerta, kun näen että vastaan tulee (pieni!) koira fleksissä vapaasti juosten, ajattelen että jumaliste, tässä sitä taas mennään ja valmistaudun itse heittäytymään kera koirani jonnekin risukkoon evakkoon ennenkuin pieni rullahihnapaholainen ajaa perään kiinni.

Kenties fleksit jakavat niin monen koirarodun kohtalon tulla leimatuksi. Rottweiler on tappaja, sakemanni myös, pit bullin kaa ei mennä samaan puistoon. Ja jos vastaan tulee fleksi niin se on taattu merkki konfliktista.

Kerron esimerkin, kun nämä tosielämän tilanteet tuntuvat toimivan kimmokkeina aiheilleni. Kävelin rantatietä kotiini ja näin, että toisella kaistalla oli kaksi pikkukoiraa, villakoira ja bichon frise, jotka molemmat kimpoilivat mammojen käsissä suuntaan jos toiseen. Kaukonäköisenä valitsin siis toisen tien ja kiersin mahdollisen tilanteen, jossa ohitus ei olisi vaivaton. Ehdin muutaman kymmenen metriä kulkea niin huomasin harmikseni, että minua edestäpäin lähestyi pienen pieni chihuahua fleksissä juosten. Ei siinä mitään, tiesin että oma koirani menee ohituksen hyvin. Kohdalla katsoin että jaa-a, ihminen ei kiristä fleksiä joten varmaan hänen piiperonsa osaa mennä ohi. Juuri itse ohitustilanteessa se kuitenkin kaarsi luoksemme ja meni suoraa päätä kiinni Novan takamukseen ilman että omistaja edes reagoi. Nova säikähti äkillistä kosketusta kun ei ole ollenkaan tottunut siihen että hihnassa tehdään kontakteja, ja se kimposi eteenpäin ja jäin hetkeksi paikoilleni kunnes Novan rauha palautui. Sitäkin tosin kesti aikansa kun sain kieltää Novaa jonka peräpäässä chihu edelleen pörräsi. Eikä omistaja tehnyt elettäkään. Kyllä ketutti. 

Jokainen, joka on opettanut koiransa kulkemaan hihnassa, ymmärtää, miksi otan tämän niin vakavasti. Minulle se on kuin liikennesääntörikkomus, peräänajo. Eihän autoillakaan ajeta miten sattuu, eikä ihmiset pyöräile toisiaan päin. Miksi ihmiset eivät ymmärrä, että koirienkin tulisi liikkua jonkinmoisessa järjestyksessä? Meidän järjestys - ja hyväksi havaittu sellainen - on se, että koira kulkee sivullani. Hihnassa ei tavata muita koiria ja siihen on parikin hyvää syytä : koira oppii vetämään/vinkumaan/mitä tahansa vastaantulevien koirien luo ja ohitustilanteista tulee vaikeita, sekä se että koirat ovat hihnassa epätasa-arvoisessa asemassa ja rähinöitä syntyy siksi helpommin. Myös niitä edesauttaa se että suurin osa ihmisistä on koiriensa hovinarreja ja koirat asettavat säännöt joita itse noudattavat. 90% vastaantulijoista ei osaa käyttäytymissääntöjä, ja niitäkö koiria päästäisin sitten omani tapaamaan?

Koirapuistot ovat meille sosiaalisen kanssakäymisen toteutuspaikkoja. Hihnassa kun mennään niin se on työtä. Tässäkin tekstissäni ikäväkseni syyttävä sormi lankeaa kohti pikkukoirien omistajia. Mutta pikkukoirat ovat kaltoinkohdeltu ryhmä. Väärinymmärretty ja inhimillistetty. Niiltä on riistetty oikeus olla koiria, ja sen sijaan niistä on tehty pieniä karvaisia ihmisiä. Kova kohtalo. Enkä sano tätä siksi, että itselläni on iso koira. Meillä oli aikoinaan pieni koira joka käyttäytyi aivan yhtä huonosti - ja muistan oman ajatuksemme tuolloin; sehän on pieni - ei se mitään haittaa! Olimmepa itsekkäitä. Perheeni ja minä emme silloin ymmärtäneet, että koiralla on OIKEUS olla koira. Tosin mikä oikeus se semmoinen on jonka voi kuka vaan riistää. Ehkä pitäisi George Carlinin tavoin sanoa että ei ole oikeuksia, on vain tilapäisiä etuja.

Koira jota kohdellaan ihmisenä on stressaantunut, sillä ihmiset eivät kovinkaan usein aseta toisilleen selkeitä sääntöjä ja rajoja, eivätkä ole johdonmukaisia. Ihminen ymmärtää kun perustelet, että miksi hän tänään saa jäätelön ja huomenna ei. Tälläinen "karkkipäivä" on hyvä esimerkki siitä, miten lapsetkin jo ymmärtävät ja järkeilevät eri tavalla kuin koirat. Koirat ovat oikeastaan hyvin yksinkertaisia otuksia. Ne eivät todellakaan ymmärrä, miksi tänään saavat tavata toista koiraa hihnassa ja huomenna eivät. Kaikki mikä on alusta asti kiellettyä on sitä aina ja kaikki mikä on alusta asti sallittua on sitä aina. Piste. Näin sen tulisi olla ja on epäreilua koiraa kohtaan olla epäjohdonmukainen, ja sen seurauksena aiheutuva tottelematon koira ei ole tyhmä, niinkuin usein väitetään.

"Tää meidän murre on vähän tyhmä kun ei se millään usko vaikka kiellän"
"Se hyvin tietää ettei ole sallittua mutta tekee silti, se on tahallaan kuriton"

Koiran oppimisen perusta on A) Kiellon / kehun oikea ajoitus B) toisto
Useimmiten vika on näissä seikoissa jos ei viesti mene perille. Ja koira on valmis kuuntelemaan mutta ovatko ihmiset valmiita kertomaan, mitä haluavat niiden tekevän?
"Ihana Petu kiva poika" Kun koira hyppii omistajaa vasten. Sitten toisena hetkenä "Hyi Petu ei hypi!". Koirat ovat mutkattomia, yksinkertaisia ja ne käyttäytyvät juuri sallimallamme tavalla. Koiran käytöksestä ei tulisi arvostella koiraa vaan ihmistä koiran takana. 

Ja vielä palatakseni flekseihin, niitä vekottimia ei pitäisi myydä ihmisille, ennekuin on varmistettu että ihminen tietää kuinka kyseistä kapinetta tulisi käyttää. Logiikka on sama, kuin että ethän myy konekivääriä 12-vuotiaalle, tulee rumaa jälkeä.